Suomessa eletään puolet vuodesta pimeydessä.
Jos kuulut niihin sankareihin, joilla fillarointikausi ei pääty kesän jälkeen tarvitset mitä todennäköisimmin pyöräilyvaloa.
Mitä laki sanoo?
Suomen laki edellyttää, että hämärällä polkupyörästä pitää löytyä valaisin. Toisin kuin ennen valon ei tarvitse enää olla kiinteästi pyörässä kiinni. Näin esimerkiksi otsalamppu on sallittu valaisimena. Pyörässä kiinni oleva valo on toisaalta erittäin kätevä ja kypärän kanssa miellyttävä vaihtoehto.
Pyöräilyvaloja voi jakaa etuvaloihin, takavaloihin ja pikkuhiljaa yleistyviin sivuvaloihin. Etuvalon on oltava väritön tai vaaleankeltainen eikä sitä suositella käytettävän vilkkuvana. Takavalo ei ole pakollinen, mutta jos sitä käyttää sen pitää olla punainen. Sivuvalot ovat myös vapaaehtoisia ja jos näitä käytetään, niiden tulee olla keltaisia.
Polkupyörän valot
Polkupyörän valot voidaan jakaa valon suunnan (etu/taka/sivu) lisäksi myös valaiseviin valoihin ja huomiovaloihin. Valaisevien valojen tarkoitus on valaista tietä tai maastoa pitkälle eteenpäin niin että pyöräilijä näkee mihin on menossa. Valaisevien valojen valokeila on suunnattu huomiovaloa kapeammalle alueelle.
Huomiovalojen tarkoitus on tehdä pyöräilijä muulle liikenteelle mahdollisimman hyvin havaittavaksi ja niiden valo hajoaakin laajemmin eri suunnista havaittavaksi. Liikenteen seassa kaupunkialueella pyöräiltäessä huomiovalo voi olla turvallisin vaihtoehto. Kaupunkialueella pyöräilijä yleensä näkee ympäristönsä valolähteiden ansiosta.
Harrastuspyöräilyssä niin maastossa kuin maantielläkin kohdistettu ja kirkkaampi valaiseva valo on välttämätön, jotta pyöräilijä näkee mihin on menossa.
Kuinka kirkas on riittävän kirkas?
Kuinka tehokasta lamppua eri käyttötarkoituksiin tarvitaaan? Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta, mutta tyypillisesti huomiovaloissa melko pienikin luumen määrä riittää. Esim. 20 luumenin huomiovalo näkyy jo autoille kohtalaisen hyvin.
Yhä useampi pyöräilijä haluaa käyttää huomiovaloja myös valoisalla liikenteen seassa ajaessaan. Päiväkäytössä etuvalossa olisikin hyvä olla jo yli 100 lm ja takana yli 50 lm valoteho.
Jos tarvitset valoa maasto- tai maantieajoon pitää tehoa olla selvästi enemmän. 1000 lm on järkevä määrä valoa maastoon. Jos maaston muodot haluaa nähdä hyvin kannattaa käyttää lisäksi toista noin 1000 lm tai kirkkaampaa valoa kypärässä. Eri kulmasta tuleva valo poistaa varjoja tehokkaasti ja kypärävalo suuntautuu katseen mukaan valaisten esimerkiksi käännöksissä jo tulevan menosuunnan vaikka tankovalo osoittaisikin vielä kurviin.
Kiinteän valon voikin suunnata hieman alemmas, jolloin näet ääreisnäöllä myös välittömästi edessäsi olevat esteet. Valojen valovoima ilmoitetaan luumen-mittayksiköllä (lm). Valovalmistajasta riippuen luumenit ilmoitetaan joko FL-1 standardoituina tai ei. FL-1 standardin mukaan ilmoitettu luumen-luku on vertailukelpoinen ”aito” luumen määrä.
Patteri, akku vai dynamo?
Valoissa on virtalähteinä yleensä paristot, ladattavat akut tai dynamot. Paristo on helppo ratkaisu vähemmän tehokkaisiin kaupunkivaloihin. Virtaa riittää monesti koko talveksi eikä latauksista tarvitse huolehtia. Samoin dynamo valot ovat huolettomia mutta eivät erityisen valovoimaisia.
Jos valotehoa tarvitaan erittäin paljon on akkuvalo yleensä järkevin vaihtoehto. Pitkillä lenkeillä kannattaa lampun valotehoa säätää lenkkisi keston mukaan niin että valoa riittää koko matkalle. Joskus vara-akkukin voi tulla tarpeeseen.
Huomioi myös, että akkuteho heikkenee kylmällä ajettaessa. Ajojen välissä lamput kannattaakin säilyttää sisällä lämpimässä akun suojaamiseksi. Vesitiiviys on tärkeää suomalaisessa talvessa.
Madison polkupyörät suosittelee laadukkaita Blackburn ja Halo -valaisimia.
Teksti: Tommi Kannisto